Täikausi alkaa perinteisesti kesälomien jälkeen, kun lapset palaavat kouluihin ja päiväkoteihin, ja todenteolla viimeistään ”pipokauden” alkaessa. Pahin kausi jatkuu pitkälle kevättalveen. Nykyään on tosin havaittavissa entistä enemmän täiepidemioita ympäri vuoden: joillakin paikkakunnilla on kesäisin jopa enemmän täitä (kesäleirit, ym.). Sään, esimerkiksi pakkasen tai helteen, ei tiedetä vaikuttavan täiden elinkaareen. Täi taitaa olla hyvin turvassa sään vaihteluilta lähellä ihmisen hiuspohjaa – ja ruumiinlämpöä.
Päätäit tarttuvat läheisessä kosketuksessa. Yleisimmin ne tarttuvat hiusten koskettaessa toisiaan tiiviisti ja pitkäkestoisesti esimerkiksi lasten leikkiessä yhdessä. Täit eivät osaa hypätä, vaan ne ryömivät tai kiipeävät. Lapsia kannattaakin muistuttaa siitä, että täit voivat tarttua kaverin kammasta, päähineestä ja jopa korvakuulokkeista eli niitä ei pitäisi lainata kavereille. Pipoa olisi hyvä säilyttää esimerkiksi omassa repussa.
Täit viihtyvät erityisesti veriaterian lähistöllä. Ne eivät viihdy erossa ihmisistä, sillä ne voivat elää ilman ihmistä huoneenlämmössä vain noin vuorokauden. Täit leviävätkin esineiden kautta nopeasti, sillä ne lähtevät heti liikkeelle kohti uutta lämmönlähdettä. Ihmisen päätäit eivät myöskään viihdy perheen lemmikin turkissa, mutta ne saattavat säilyä siellä hengissä jonkin aikaa ja tarttua uudelleen ihmisiin.
Hygienia, esimerkiksi hiusten peseminen ei vaikuta täiden tarttumiseen: joidenkin lähteiden mukaan täit pitävät jopa enemmän puhtaista hiuksista kuin likaisista ja rasvaisista.
Säännölliset tarkastukset täikauden aikana ovat tärkeitä. Päätäitartunnan voi todeta kampaamalla hiuksia peilin tai valkoisen paperin yläpuolella. Kampaamisen voi aloittaa tavallisella kammalla ja käyttää lopuksi tiheää täikampaa. Hiukset tulee kammata läheltä hiuspohjaa, jossa täit viihtyvät. Irtoavat täit ja saivareet on helppo havaita paperilta.
Jokainen täitartunta tulee hoitaa täishampoolla. Lisäksi hiusten kampaaminen tiheäpiikkisellä kammalla täin munien poistamiseksi on tärkeää. Ns. lääkkeellisiä täishampoita ei saa resistenssiriskin takia käyttää muille kuin tartunnan saaneille.
Täitartuntaa on joskus tosi vaikea saada nujerrettua. Ns. lääkkeelliset täishampoot (=hyönteismyrkyt) eivät juurikaan tehoa täiden muniin. Siksi niillä pitää ohjeen mukaan ensin myrkyttää aikuiset täit – sitten odottaa viikko, jotta munat ovat kuoriutuneet – ja myrkyttää ne. Täit kuoriutuvat noin 8-10 päivän kuluttua muninnasta eli käytännössä ensimmäiset voivat kuoriutua jo ensimmäistä käsittelyä seuraavana päivänä ja osa voi olla vielä kuoriutumatta viikon kuluttua. Toisaalta täit tulevat sukukypsäksi noin viikon kuluttua kuoriutumisesta eli ne saattavat ehtiä munia ”uuden kierroksen”. Nykyään täit ovat myös vastustuskykyisiä näille hyönteismyrkyille, jolloin useakaan käsittely ei tahdo tehota.
Ns. lääkkeettömien täishampoiden etu lääkkeellisiin vaihtoehtoihin verrattuna on mm. se, että täit eivät voi tulla niille vastustuskykyisiksi. Lisäksi ne tehoavat paremmin myös täiden muniin. Hoito voidaan myös uusia tarvittaessa tai vain varmuuden vuoksi koska tahansa, koska ei tarvitse odottaa munien kuoriutumista.
Päätäitartunta ei anna aihetta kodin ylenmääräiselle siivoamiselle. Lähinnä on huolehdittava hiusten kanssa kosketuksiin joutuvan materiaalin puhtaudesta. Tähän on saatavissa ohjeita vaikkapa kouluterveydenhoitajilta. Kova kylmyys (-20ºC) tai kuumuus (+80ºC) tappaa täit parissa tunnissa. Jos kylmä- tai kuumakäsittely ei ole mahdollista, esineen sulkeminen tiiviiseen muovipussiin 1-2 viikon ajaksi riittää.
Täitartunta uusii (tai jatkuu) yllättävän helposti. Suurin syy tähän on siinä, että kaikissa perheissä ei hoideta täitartuntaa pois samanaikaisesti. Kun ”täirumba” on yhdessä perheessä käyty läpi, voi lapsi saada uuden tartunnan heti kouluun / päiväkotiin palattuaan.