Rauta osallistuu elimistössä hapen kuljettamiseen ja varastointiin sekä mahdollistaa monia energia- ja aineenvaihduntareaktioita. Elimistön rautavarastojen mittarina käytetään yleisesti hemoglobiinia ja tarvittaessa myös ferritiiniarvoa.
Hemoglobiini ja raudan varastoproteiini ferritiini kertovat, kärsiikö henkilö raudanpuuteanemiasta. Raudanpuutteelle voivat altistaa esimerkiksi raskaus, runsaat kuukautiset, useat synnytykset, pitkäaikainen protonipumpun estäjälääkitys sekä säännölliset verenluovutukset.
Hemoglobiinin viitearvot ovat 117–167g/l ja ferritiinin 30–379 µg/l. Viitearvoihin vaikuttavia tekijöitä on runsaasti, muun muassa ikä ja sukupuoli.
Raudanpuuteanemia voi heikentää työkykyä, kun hemoglobiinin pitoisuus on alle 100g/l. Punasolujen tuotanto ja hemoglobiiniarvo voivat olla viitealueella vielä siinä vaiheessa, kun rautavarastot ovat jo osittain huvenneet ja seerumin ferritiinipitoisuus on pienempi kuin 30 μg/l. Tällöin puhutaan piilevästä raudan puutteesta eli raudan puutteesta ilman anemiaa ja siihen voi liittyä epäspesifejä oireita, kuten väsymys, heikkous ja keskittymisvaikeudet.
Veren ferritiiniarvoon vaikuttaa myös elimistön tulehdustila. Mikäli ferritiini on alhainen, tulisi tehdä myös täydentäviä laboratoriokokeita, koska mittarit ja niiden tulkinta eivät ole yksiselitteisiä, vaan tuloksia tulkittaessa tulisi huomioida myös potilaan oireet.
Rautaa ei kuitenkaan tarvitse syödä varmuuden vuoksi, ilman lääketieteellistä perustetta. Elimistöllä on hyvin rajalliset keinot poistaa ylimääräistä rautaa: sitä poistuu vain vähäisiä määriä kuolleiden solujen mukana iholta ja suolistosta sekä mahdollisten verenvuotojen mukana. Omat rauta-arvot voi mitata helposti monessa laboratoriossa ilman lääkärin lähetettä.
Paras tapa turvata minkä tahansa vitamiinin tai kivennäisaineen saanti on nauttia riittävästi monipuolista ravintoa. Hyviä raudan lähteitä ravinnossa ovat sisäelimet (maksa, munuaiset) sekä liha. Kasvikunnan tuotteista raudan imeytyminen on usein heikkoa. Siksi kasvissyöjien ja vegaanista ruokavaliota noudattavan onkin erityisen hyvä seurata veren rauta-arvoja ja tarvittaessa turvata raudan saanti lisäravinteilla.
Muutoin tervettä henkilöä, jonka ferritiinipitoisuus on pieni (< 50 μg/l), mutta jolla ei ole anemiaa, voidaan hoitaa suun kautta otettavalla rautavalmisteella, mikäli oireita on. Hoito saattaa aiheuttaa ikäviä tuntemuksia ruuansulatuskanavassa, mutta onnistuu useimmiten etsimällä parhaiten sopiva valmiste ja kiinnittämällä huomio lääkehoidon käytännön toteutukseen: rautatabletin voi esimerkiksi ottaa vain joka toinen päivä. Jos ferritiinipitoisuus on suurempi kuin 50 µg/l, rautahoidosta ei yleensä ole odotettavissa hyötyä väsymysoireeseen.
Lähteet: Duodecim lääketietokanta, vastalääke.fi, Puhti, Ravitsemustiede (Aro A., Mutanen M.)
Teksti: Pauliina Nyberg, proviisori, Hyvän Mielen Apteekki Hervanta