Silmänpainetauti on Suomessa toiseksi yleisin näkövammaisuuden syy.
Glaukooma, joka tunnetaan myös nimellä silmänpainetauti, on etenevä silmäsairaus, joka vaurioittaa näköhermoa ja voi hoitamattomana johtaa pysyvään näkökyvyn heikkenemiseen tai jopa sokeuteen.
Glaukooma on Suomessa toiseksi yleisin näkövammaisuuden syy. Glaukooman hoitoon on tarjolla monipuolinen valikoima lääkkeitä ja hoitomuotoja, joissa kaikissa tavoitteena on silmänpaineen alentaminen taudin etenemisen hidastamiseksi.
Glaukoomassa kohonnut silmänpaine on yksi merkittävimmistä riskitekijöistä näköhermon vaurioitumiselle. Normaalina pidetty silmänpaine vaihtelee 10–21 mmHg välillä, mutta glaukoomapotilailla se voi nousta vaarallisen korkeaksi, jopa yli 30 mmHg. Muita riskitekijöitä ovat ikääntyminen, sukurasite, likinäköisyys ja näköhermon pään verenvuodot.
Silmänpaineen mittaus, näköhermon pään kuvantaminen ja näkökenttätutkimukset ovat tärkeitä diagnosoinnin ja hoidon seurannan välineitä.
Glaukooman hoidon tavoitteena on alentaa silmänpainetta. Hoitomuotoja on useita.
Silmänpainetta alentavat lääkkeet ovat yleensä ensisijainen hoitomuoto. Niillä pyritään joko vähentämään kammionesteen muodostumista silmässä tai lisäämään sen poistumista. Lääkkeitä ovat muun muassa prostaglandiinianalogit, betasalpaajat ja hiilihappoanhydraasin estäjät. Lääkkeiden valinta ja yhdistäminen riippuvat potilaan yksilöllisistä tarpeista ja taudin etenemisestä.
Laserhoito on vaihtoehto potilaille, joilla lääkehoito ei riitä alentamaan silmänpainetta riittävästi. Hoito kohdistuu silmän nesteen poistumista helpottaviin rakenteisiin. Se on yhtä tehokas kuin lääkehoito, ja joissain tapauksissa hoidon vaikutus voi kestää vuosia ilman lisätoimenpiteitä.
Pitkälle edenneissä tapauksissa, joissa lääke- tai laserhoito ei riitä, voidaan harkita kirurgista hoitoa. Leikkaus voi olla tehokas tapa alentaa silmänpainetta, mutta siihen liittyy enemmän silmäoireita ja komplikaatioiden riskejä, minkä vuoksi se on yleensä viimeinen hoitovaihtoehto.
Glaukooman hoito vaatii pitkäaikaista seurantaa, sillä sairaus etenee hitaasti, ja oireet voivat jäädä huomaamatta. Yksilöllinen kontrollisuunnitelma laaditaan yleensä diagnoosin yhteydessä.
Jos glaukoomaa ei ole todettu, silmänpaineen mittaus riittää 1–2 vuoden välein. Diagnoosin jälkeen seuranta tiivistyy: silmänpaine mitataan 6–12 kuukauden välein, ja joka toinen vuosi suoritetaan myös silmänpohjakuvaukset ja näkökenttätutkimukset.
Silmänpainelääkkeet, kuten glaukooman hoidossa käytetyt silmätipat, vaativat oikeaoppisen käyttötekniikan, jotta lääkkeen teho maksimoituu ja haittavaikutukset minimoituvat. Ennen tippojen käyttöä on aina hyvä pestä kädet ja tarkistaa lääkkeen säilyvyys, sillä useimmat silmälääkkeet säilyvät vain noin 4 viikkoa avaamisen jälkeen.
Tippojen annostelua voi helpottaa apteekista saatavilla tiputusavuilla. Jos käytössä on useita eri silmätippoja, tippojen järjestys on hyvä olla juoksevimmasta paksuimpaan, eli liuokset ensin, sitten suspensiot, öljypitoiset tipat, geelit ja viimeisenä voiteet.
Suurin osa glaukooman hoitoon käytettävistä lääkkeistä kuuluu Kelan ylemmän erityiskorvauksen piiriin. Hallituksen esittämillä muutoksilla on vaikutusta erityisesti alkuomavastuun määrään, joka on vuodelle 2025 nousemassa 70 euroon.
Monilla glaukoomapotilailla ilmenee myös kuivasilmäisyyttä, joka voi pahentua lääkehoidon myötä. Kuivasilmäisyyttä voidaan hoitaa erilaisilla kostutustipoilla, geeleillä ja voiteilla, jotka tarjoavat helpotusta ja parantavat elämänlaatua. Myös silmäluomien puhdistus ja lämpöhauteet voivat auttaa oireiden lievittämisessä.
Glaukooman hoito on pitkäjänteistä, ja potilaan sitoutuminen hoitoon on avainasemassa näkökyvyn säilyttämisessä. Säännölliset kontrollikäynnit ja lääkkeiden oikea annostelu auttavat pitämään sairauden hallinnassa. Jos sinulla on kysyttävää glaukooman hoitoon liittyen, apteekkimme henkilökunta on aina valmiina auttamaan.
Asiantuntija
Proviisori Alpo Turunen
Hyvän Mielen Apteekki Lahti (Keskusapteekki)
Kuva: Moon Safari / stock.adobe.com