Sama lääke ei aina sovi

Ikääntyvän turvallisessa lääkehoidossa on tärkeää arvioida kokonaisuutta.

Lääke, joka on ollut toimiva työiässä, ei välttämättä ole enää paras vaihtoehto ikääntyessä. Tämä johtuu siitä, että ikääntyessä elimistö muuttuu, ja munuaistoiminta voi heikentyä. Vaikka lääke olisi määrätty pysyvän sairauden hoitoon, sen sopivuus kannattaa arvioida säännöllisesti – erityisesti yli 70-vuotiaiden pitkäaikaisten lääkitysten kohdalla.

Lääkkeiden valinnan tukena käytetään Fimean ylläpitämää Lääke75+ -tietokantaa, joka auttaa tunnistamaan ikääntyneille huonosti soveltuvia lääkkeitä. Esimerkiksi väsyttävät kolmiolääkkeet voivat heikentää toimintakykyä ja lisätä kaatumisriskiä.

Ikääntyneillä tavallisia lääkehaittoja ovat esimerkiksi huimaus, lihasheikkous, suun kuivuminen, ummetus, tokkuraisuus ja väsymys. Haittavaikutusten tunnistaminen ja lääkehoidon säännöllinen arviointi voivat ehkäistä vaikkapa juuri kaatumisia sekä muistihäiriöitä.

Ikääntyessä rasvakudoksen määrä lisääntyy, mutta lihasmassa ja elimistön vesipitoisuus vähenevät. Tällöin rasvaliukoiset lääkkeet kertyvät elimistöön pidemmäksi aikaa kuin nuoremmilla. Myös munuaisten toiminnan heikkeneminen hidastaa monien lääkkeiden, kuten närästys- ja allergialääkkeiden, poistumista elimistöstä. Ikääntymismuutosten vuoksi lääkäri voi pienentää lääkeannosta tai vaihtaa lääkkeen paremmin sopivaan vaihtoehtoon.

Myös itsehoitolääkkeiden valinnassa on tärkeää ottaa huomioon muu lääkitys ja perussairaudet. Erityistä varovaisuutta tulee noudattaa tulehduskipulääkkeissä, sillä ne voivat heikentää munuaisten toimintaa.

Lääkelista kannattaa

Ikääntyneillä voi olla käytössä useita lääkkeitä samanaikaisesti. Monilääkitys tarkoittaa yleensä vähintään viiden, toisinaan yli kymmenen lääkkeen samanaikaista käyttöä.

Tämä kasvattaa lääkkeiden välisten sekä lääkkeiden ja sairauksien välisten yhteisvaikutusten riskiä. Joskus lääkkeet täytyy ottaa eri aikaan, jotta ne imeytyvät ja vaikuttavat tarkoitetulla tavalla. Yhteisvaikutus voi liittyä myös haittariskien lisääntymiseen. Esimerkiksi tulehduskipulääkkeiden käyttö lisää ruoansulatuskanavan verenvuotoriskiä yhdessä useiden yleisten reseptilääkkeiden kanssa. Useiden lääkkeiden käyttäminen on kuitenkin turvallista oikein toteutettuna.

Itsellä käytössä olevista lääkkeistä on hyvä kirjoittaa ajantasainen lista. Siihen kirjataan kaikki resepti- ja itsehoitolääkkeet sekä niiden käyttötarkoitukset. Mukaan merkitään myös silmätipat, lääkevoiteet, nenäsumutteet, hengitettävät lääkkeet, lääkelaastarit sekä ravintolisät ja vitamiinivalmisteet. Lääkelista kannattaa ottaa aina mukaan lääkärin vastaanotolle ja apteekkiin. Sen avulla voidaan varmistaa, että uusi lääke tai itsehoitolääke sopii yhteen muun lääkityksen kanssa.

Lääkehoidon kokonaisuus voidaan tarvittaessa arvioida lääkärin, hoitajan ja farmaseutin yhteistyönä.

Annosjakelu helpottaa

Apteekista saa neuvoja lääkkeiden oikeaan käyttöön, esimerkiksi siihen, kannattaako lääke ottaa aamulla vai illalla tai vaikuttaako ruokailu lääkkeen imeytymiseen. Jos lääkkeitä on paljon, ne kannattaa jakaa kerran viikossa päiväkohtaisiin annoksiin lääkeannostelijaa eli dosettia hyödyntäen.

Apteekit tarjoavat annosjakelupalvelua, jossa lääkkeet jaetaan koneellisesti pakattuina kerta-annospusseihin. Pussijakelu on hygieenistä ja vähentää lääkejaon virhemahdollisuuksia käsin tehtävään lääkejakeluun verrattuna. Palveluun kuuluu aina kokonaislääkityksen tarkistus. Pussijakelu soveltuu useimmille tablettilääkkeille ja sellaisille, joiden lääkitys on vakiintunut.

Asiantuntija
Erikoisfarmaseutti Janni Ruuskanen
Hyvän Mielen Apteekki Valtari (Kouvola)
Kuva: goodluz/stock.adobe.com